Halkeamien häivytys

Paljon saa siistittyä, kun halkeilleet seinät korjataan ja maalataan. Tässäpä tulee teille esimerkkiä kuvien kera.

Yllä ja alla olevissa kuvissa näkyy wc:n seinä, joka on todella pahoin lohkeillut. Maali ja sen alla oleva tasoite olivat irronneet alustastaan. Vaikka tämä näyttääkin aika rajulta, niin ei kannata säikähtää. Tässä wc:ssä ei ollut kosteusvauriota tai mitään siihen viittaavaa.

Rapsuttelin irtonaiset maalit ja tasoitteet irti. Sen jälkeen tasoitin seinät kahteen kertaan valmistasoitteella. Lisäksi siistin nurkat akryylimassalla. Seinän hiomiseen käytin imuriin liitettävää hiontatukea, jonka avulla hiontapölyn kulkeutuminen muihin huoneisiin minimoituu. Alla kuva seinästä ennen maalausta.

Tasoituksen ja hionnan jälkeen maalasin seinät kahteen kertaan Luja-maalilla. Entistä väriä mukaillen vaaleanpunaiseksi sävytetty maali oli asiakkaalle mieluinen. Lisäksi Luja-maali on pesun ja kulutuksen kestävyyden kannalta tilaan erinomainen maali.

Asiakkaalle jäi enää uusien pyyhekoukkujen etsiminen ja paikoilleen kiinnittäminen. Seinät siistiytyivät huomattavasti.

Moottorikelkkaan ja mönkijään ehjät penkit

Hyvää uutta vuotta 2016 täältä Sisannan työpajalta!
Vuoden vaihteen kunniaksi uudistin vähän blogin ulkoasua. Mitäs tykkäät? Kommentoi rohkeasti!

Pakkanen alkaa jo paukkua ja luoda talven tuntua. Ihan vielä näillä korkeuksilla ei pääse vähäisen lumen takia hiihtämään. Lumisia talvipäiviä odotellessa minulla on ollut vähän talvisempaa tekemistä.

Mitä tehdä kun rakas retkeilyväline meinaa tuottaa märät housut ikävällä tavalla? Moottorikelkan penkistä on verhoilu ratkeillut pahemman kerran. Lumi pääsee verhoilun alle pehmusteisiin ja sulaa istujan alla. Siitä aiheutuu pehmusteiden kastuminen ja ne märät housut...

Eipä hätää. Hommattiinpa uutta tekonahkaa, sellaista pakkasen kestävää. Skidoo tekonahkassa pakkasen kesto on -40 asteeseen asti. 

Nips naps, vanhat verhoilut pois. Vanhoihin verhoiluihin merkkasin mm. ompelujärjestyksen. Mittausta, kaavoitusta ja uusien palojen leikkaus. Kalliista keinonahkasta kannattaa myös tehdä leikkaussuunnitelma, jotta hukkaa jää mahdollisimman vähän. Itse teen leikkaussuunnitelman aina kaikkiin kankaisiin. Ompelukoneeseen nahkaneula paikoilleen ja surauttamaan palapelistä päällinen.

Tukiompeleilla saa ryhdikkyyttä ja ne antavat myös viimeistellyn ulkonäön.

Myös mönkijän penkki oli karmeassa kunnossa. Sen verhoilusta ei ollut enää paljoakaan jäljellä. Märkien housujen takuu on taattu myös tässä kyydissä...

Samasta Skidoo keinonahkasta tuli mönkijänkin istuimeen uusi verhoilu. Nyt pysyy housutkin kuivana.

Eikun pärryyttämään! 

Tapetointia: Vähän vino viidakkomaja

Olin iloinen, kun kuulin että pääsen tapetoimaan tytölle huonetta, johon tulee viidakko-teema. Huoneesta tulisi kuin maja ja majan yhdeltä seinältä olisi näkymä viidakkoon. Ihanan persoonallista! Joko saa aloittaa?!

Tässä tapetoivassa yläkerran huoneessa oli yksi kokonainen seinä kalteva. Se oli myös tarkoitus tapetoida kuten muut suorat seinät. Lisähaastetta toi metallinen tukipalkki, joka oli myös tapetoitavalla alueella.

Pohjatyöt oli jo tehty, joten minun hommakseni jäi tapetointi. Se tarkoitti ihan ensimmäiseksi mittailua ja tapetointijärjestyksen suunnittelua.

 Tällaisessa kohteessa tapetointijärjestyksellä alkaa olla jo paljon merkitystä lopputuloksen kannalta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten sunnittelun jälkeen alkoi tapetointi.

Tietysti palkki sattui melkein keskelle tapettivuotaa. Leikkasin tapettiin ennakkoon kolon palkille ja millimetrin tarkkuudella sekin sujahti paikoilleen.

Tapetin puukuvio korostaa huoneen muotoja. Tapetointivirheet olisivat tässä huoneessa olleet huomattavissa. Mitan kanssa sai olla tarkkana erityisesti vinoissa nurkissa.

Viidakkomajan kruunasi näkymä viidakkoon, joka toteutettiin valokuvatapetilla. Tuollaista näkymää kelpaakin ihastella!

Vähän vino viidakkomaja oli asukkaalleen mieluinen. Enää listoja, kalusteita ja apinoita vaille valmis asuttavaksi!

Ootrausta oluella

Kurkistusta koristemaalauksen ihmeelliseen maailmaan. Siitä riittäisikin tarinaa vaikka kuinka. Tässä postauksessa on siis kyse perinteisestä koristemaalaustekniikasta, ei oluen nauttimisesta perinteiseen tyyliin.

Osallistuin kaksipäiväiselle kurssille Lastussa Lapinlahdella. Lähemmin tällä kurssilla oli tarkastelussa ootraus ja marmorointi tekniikkana ja toteutettuna. Kouluttajana meillä toimi restauroija Martti Eskelinen, joka on ollut mukana restauroimassa mm. Väärnin Pappilaa Lapinlahdella.

Ensin käytiin tietysti läpi hieman teoriatietoa ja kuvamateriaalia, josta saimme nähdä miten monia erilaisia tyylejä on sekä ootraukseen, että marmorointiin. Ootrausta, eli puun mukailua, on käytetty Suomessa jopa ihan talonpoikaisissa huonekaluissa koristeluna. Ootraamalla on myös yritetty saada kotimaisista puulajeista tehdyt huonekalut näyttämään enemmän kalliista jalopuusta tehdylle.

Teoriaosuuden jälkeen päästiinkin hommiin. Martti näytti meille ensin mallia, sekä esitteli samalla arsenaalin työvälineitä. Välineistöä löytyikin häivimestä ja pienistä pensseleistä lähtien erilaisiin lastoihin ja piiskaan. Me tietysti seurasimme tarkasti ja kyselimme miksi ja miten. Pienissä purkeissa oli olueen liotettuja väripigmenttejä, joilla itse ootraus suoritettiin. Olut olikin siis vain ja ainoastaan väripigmenttien sideaineeksi, ei muuhun käyttöön. Taisi tästä meidän Olvista olla parasta ennen -päiväyskin mennyt jo vuonna 2009...

Sitten saimmekin jo itse kokeilla. Oli se jännää puuhaa. Viivojen tärisyttämistä ja puun syykuvioiden matkimista. Aluksi ei oikein tainnut onnistuakaan. Martti jaksoi kuitenkin kannustaa ja neuvoa. Rupesihan se muutamien kokeilujen jälkeen jo vähän sitten sujumaankin. Pääsin ihan innostumaan näistä tekniikoista!



Tätä vielä täytyy harjoitella lisää, ihan kerrasta ei näin haastavia tekniikoita näppiinsä saa. Se on nimittäin juurikin siitä näppituntumasta saatava kiinni, aivan kuten muissakin käden taitojen eri alueissa.

Vaaterekin värkkäys

Puhelin soi ja siitähän se idea sitten lähti... Puhelimen toisessa päässä oli Mirka Pukineelta itse Mirka. Heillä oli tarvetta vaaterekille, sellaiselle kierrätysmateriaalista tehdylle. Rekin pitäisi olla tarpeeksi siro ja kevyt kuljettaa. Ehdoton edellytys oli, että rekki menee kuljetuksen ajaksi pieneen tilaan ja se on myös helppo koota. 

Hetipä alkoi mielessä raksuttaa, miten ja millaisesta materiaalista sellaisen voisi toteuttaa. Mirkalta sain vielä kuvia, josta sain ideaa siihen minkä näköinen rekin tulisi olla. Puun ja metallin yhdistelmä, vähäeleisyyttä ja rouheutta...

Metallipajalta löytyi sopivaa putkea henkaritangoksi. Ulkovuorausremontista ylijäänyttä puutavaraa olikin jo pihassa. Näistäpä sitten aloin värkkäämään. Mittaamista, suunnittelua, sahaamista, hiomista...

Ensimmäisen version kanssa kävin Mirkan luona testaamassa rekin toimivuutta. Pieniä muutosehdotuksia tulikin. Painavan takkikuorman alla rekki meinasi huojua, joten lisää tukevuutta tarvittiin. Hyvänä ideana tuli esimerkiksi ylähylly, jolla myös saa rekkiin tukevuutta. Kokoamisen kannalta helpotuksena lisättiin siipiruuvit, ne tuovat samalla kivan pienen yksityiskohdan. Ylähylly ja siipiruuvit näkyvät tarkemmin alakuvassa.

Tämmöinen siitä sitten tuli. Korkeutta rekillä on kasattuna vajaa 160cm ja leveyttä metrin verran. Tangolle mahtuu hyvin enemmänkin kuin pari takkia. Alahyllylle saa vaikkapa kenkiä ja ylähyllyllä pysyvät hatut.

Testaaminen jatkuu edelleen. Kuitenkin tämä rekki jäi sen verran kaihertamaan omaa mieltäni, että pakkohan se on itsellekin tämmöinen saada. Väri saattaa omassani olla hieman eri, tai sitten ei... Toivottavasti tulevissa tapahtumissa pääsette tekin näkemään millainen omastani tuli.

Valiohommia

Ensimmäisenä täytyy kyllä todeta, että olen onnekas kun saan työskennellä monenlaisissa kohteissa ja monenlaisten ihmisten kanssa. Mielestäni on rikkaus, että asiakaskuntaani kuuluu sekä yksityisiä ihmisiä, että pieniä ja suuria yrityksiä. Saan kohdata eri alojen taitajia ja jokainen päivä tuo aina jotain uutta tullessaan, oli se sitten suurta tai pientä.

Otsikkoon viittaa Valion Lapinlahden tehtaalla tekemäni työt. Sivusin vähän tätä aihetta jo aiemmassa postauksessani Törmäillään!. Olen siis useammankin kerran vieraillut Valion tehdasalueella työn merkeissä. Välillä olen ollut Lujatalon työmaalla ja välillä Advenin kylmä- ja lämpölaitoksilla maalailemassa enemmän tai vähemmän. Yhtä kaikki, tehtaan aitojen sisäpuolella on noudatettava Valion sääntöjä, olinpa urakoimassa mille firmalle tahansa.

Tiukasti valvotussa tehdasympäristössä työskentely voi olla jollekin jopa kulttuurishokki "normaalin" raksailukulttuurin jälkeen. Joskin pakko huomauttaa tähän väliin, että rakennusalan työmaakäytännöt esimerkiksi työturvallisuuden osalta ovat muutamina viime vuosina ottaneet suuria harppauksia eteenpäin. Työturvallisuuskortti suoritetaan nykyään jo koulussa, ilman sitä on hankala päästä millekään isommalle työmaalle töihin. Lisäksi kypärä, suojalasit, huomiovaatetus, turvakengät ja kuvallinen henkilötunniste ovat ehdottomat. Itse käytän kuvallisena tunnisteena Valtti-korttia.

Lisäksi elintarvikkeita valmistavalla tehtaalla erittäin tärkeänä huomioon otettavana asiana on hygienia.

No miten ihmeessä joku tehtaan elintarvikeprosesseiden hygienia sitten liikuttaa minua, joka vaan maalailen? Itse asiassa hyvinkin paljon. Minun tulee tietää tehtaalla olevat käytännöt ja säännöt esimerkiksi hygienia-alueiden suhteen. Missä saa liikkua ja missä ei, sekä millaiset etukäteisvalmistelut minnekin paikkaan tarvitaan. Tätä varten olen mm. käynyt Valion järjestämän koulutuksen ja lisäksi toimeksiantaja perehdyttää tarkemmin jokaiseen kohteeseen erikseen.

Jos hygienia-alueella on pakko suorittaa jotakin korjaustyötä, sinne ei voi lampsia likaisine kamppeineen noin vaan. Tarvittavat suoja-asut ynnä muut on ehdottomasti oltava käytössä. Jos et toimi tehtaan käytänteiden mukaisesti, vaarannat pahimmassa tapauksessa koko tuotantoprosessin. Minä en ainakaan halua olla se tyyppi, kenen takia jonkun juustosta löytyy maalia tai seinätasoitetta! Yllä olevassa kuvassa olen hygieniavarustuksessa.

Hyvillä mielin ne hommat etenee aina mukavasti, onhan ne kuitenkin Valiohommia!

Aika(moista)taikaa

Viime perjantaina (eli 4.9.2015) oli Lapinlahdella perinteinen Taidekadun Aikataika -tapahtuma. Tapahtumaan liittyvää ohjelmaa oli illan aikana ympäri kylää ja ohjelmaa löytyi kaiken ikäisille. Alla tapahtuman kartta, josta näkee mitä kaikkea kylällä tapahtuikaan.

Minä olin pykännyt Sisannan esittelypisteen Aikataika torille, joka oli siis kunnantalon parkkipaikalla klo 16-20. Naapuripaikoilla olivat mm: kuva-artesaani Nina Venäläisen kauniit lusikkakorut ja grafiikka-taulut (alla olevassa kuvassa vasemmalla), artenomi Hanna Taskisen huovutetut korut ja koriste-esineet, Anttilan lammastilan kauniit käsityöt ja monia muitakin käsityöläisiä.

Ensimmäistä kertaa minun pöydälläni olivat yleisön nähtävillä tekemäni sisustustaulut. Olen tehnyt nämä taulut laminaattipalasista ja ne kestävät myös pyyhkimistä. Taulujen kuvat olen valikoinut internetin kuvapankista. Minulla on mahdollista tehdä näitä tauluja myös asiakkaan omasta kuvasta. Oman lapsen, lapsenlapsen tai vaikka lemmikin kuvalla varustettu taulu onkin ihana lahjaidea...