Wanhat ikkunat kuntoon

Mikäs kesällä sen mukavampaa, kuin ulkohommat. Aurinkoisella säällä saa luvan kanssa nautiskella kesästä ja työt sujuvat kuin huomaamatta.

Tässä Wanhassa talossa huoltomaalattiin ikkunoita parina kesänä  vuosina 2016-2017. Osa ikkunoista oli hyväkuntoisia ja maalattiin paikallaan. Maalina Uula-tuotteen Pellavaöljymaali. Perinteinen pellavaöljymaali oli paras valinta tähän kohteeseen.

Ullakon ikkunat olivat niin huonokuntoisia, että ne irroitettiin kunnostuksen ajaksi. Näistä poistettiin vanhat pellavaöljykitit ja lasit irroitettiin.

Puusepällä teetettiin uusia puuosia lahonneiden tilalle, tietysti wanhan mallin mukaisesti. Näissä ikkunoissa eniten korjattavaa oli alapuitteissa.

Laseja irroittaessa on tärkeää muistaa numeroida ne, jotta ne löytävät tarkasti takaisin oikeille paikoilleen. Tämän ikäisissä wanhoissa puuikkunoissa on aina pieniä mittaheittoja ruutujen kesken. 

Kun lasit ovat löytäneet oikeille paikoilleen, on aika tiivistää ne pellavaöljykitillä. Tässä hommassa saa olla tarkkana ja työstää kittiä oikeillä työvälineillä. Näissä ikkunoissa käytettiin valmista Tikkurilan pellavaöljykittiä. Tämä työvaihe osaa olla sottaista hommaa jos työvälineet ovat huonoja.

Pellavaöljykitti (kuten pellavaöljymaalikin) kuivuu hitaasti. Auringonvalo ja lämpö auttavat kuivumisessa, mutta paksu kittikerros vaati usean viikon kuivumisaikaa ennen maalausta. Kuivumisen kanssa ei kannata hätiköidä, sillä liian nopea kuivatus huonontaa lopputulosta.

Ikkunoiden kunnostus on kyllä mukavaa hommaa. Välillä on hauskaa vaihtelua tehdä tämmöistä pikkutarkkaa näperrystä.

Pankin tuolit kotiin sopivaksi

Nämä tuolit ovat joskus asuneet pankissa. Nyt ne ovat kuitenkin löytäneet tiensä ihanaan omakotitaloon.

Ensivaikutelma tuoleista on surkea ja väsynyt. Runko on kuitenkin vahva ja jämäkkä, selvästi hyvää tekoa.

Käsinojat muuttavat väriä uuteen sisustukseen sopivaksi. 

Sitten jatkuu lopun tuolin purkaminen. Tuoli on painava ja syykin on selvä, sillä runko on aivan täyttä puuta.

Kankaiden kiinnityksestä unohdin ottaa muita kuvia. Tässä kuvassa on menossa viimeisinä vaiheina tehtävä piilo-ompelu käsin.

Piilo-ompelun jälkeen jalat takaisin tuoliin ja valmista on.

Tässä vielä lähikuvissa yksityiskohtia. Monessa kohtaa löytyy käsin ommeltua piilo-ommelta.

Aikalailla erinäköinen on tuoli valmiina alkuperäiseen verrattuna.

Toimistotuoli tummanharmaaksi

Toimistotuoli on rungoltaan ja mekanismeiltaan kunnossa.

Verhoilut näyttävät kärsineen, onhan tuoli ollut päivittäisessä käytössä useamman vuoden.

Aloitetaan verhoilutyö purkamalla osat erikseen. Mekanismit irroitetaan tuolista, selkänoja ja istuinosa otetaan erilleen.

Vanha verhoilu irroitetaan ja sopivin osin käytetään uuden verhoilun kaavoituksessa.

Kankaat leikataan ja ommellaan, sekä sovitetaan ja kiinnitetään paikoilleen. 

Viimeisenä tuolin osat kasataan takaisin paikoilleen ja testataan vielä mekanismien toimivuus.

Lopputuloksena toimistotuolin ilme siistytyi kummasti. Päällitikkaukset antavat tuoliin ryhtiä ja luovat viimeistellyn ilmeen verhoiluun.

Tältä näyttää nyt ja lisävuosia tuli tuolille monia lisää.

Musta kiikkutuoli

"On nuo värit piässeet vähä hualistummaan ja taetaa nämä liitoksettii liikoo notkua..." 

Kiikutin kiikun puusepän tykö, joka liimasi kiikusta kaikki liitokset uuteen uskoon. Puusepän käsittelyn jälkeen kiikku sai perusteellisen hionnan. Muutama naulanreikäkin tarvitsi pakkelointia.

Maaliksi valikoitui Tikkurilan Empire-kalustemaali. Empire on kulutuskestävyydeltään todella hyvä maali. Kestävyyttähän jokapäiväisessä käytössä olevaan kiikkuun vaaditaan. Sävyksi entistä mukaillen: musta.

Ensimmäisen maalikerroksen kuivuttua kunnolla oli vuorossa kevyt välihionta ja pölyjen pyyhinnän jälkeen toinen maalikerros pintaan.

Kyllähän tuo kiikku ilmeensä pesi... Sitten vaan urakalla kiikkumaan.

Kirjaston kummituksena

Lapinlahden kirjaston lastenosastolla on puolipyöreä sohva, jonka verhoilu ei enää puhdistunut tekstiilipesurillakaan. Siispä sohva oli aika verhoilla uudelleen.

Samalla oli ajatus yhtenäistää sohvan puuosien väritystä. Sohvan takana oleva pöytätaso oli vähän kellastunutta lakattua puuta. Selkänojien väleihin oli vaihdettu vastikään uudet vanerit, ne olivat vielä kokonaan käsittelemättä. Kolmas sävy puuosissa oli petsattu vihertävä sohvan sivuilla ja alaosassa.

Kaikki alkoi sohvan purkamisella. Näin massiivista sohvaa ei olisi ollut mahdollista kuljettaa kokonaisena työhuoneelle.

Puuosien hionta ja käsittely tapahtui kirjastolla, kirjaston ollessa suljettuna. Näin saatiin minimoitua häiriötä asiakkaille.

Mielestäni kirjasto on yleensä ollut kaikkea muuta kuin pelottava paikka. Kuitenkin sitten kun tulee se hetki, että olet suljetussa kirjastossa aivan yksin, alkaakin mielikuvitus laukkaamaan.

Onneksi lastenosastolta löytyi pehmoisia kavereita turvaamaan selustaa! Vai olikohan siellä jossain sittenkin se kummitus...

Puuosat saivat kuivua sillä aikaa kun verhoilin istuimet ja selkänojat työhuoneella.

Juuri ja juuri kerkesin kuvata valmiin sohvan, sillä innokkaat koululaiset istahtivat sohvalle heti kun sai luvan.

Sohvan ilme kyllä muuttui kokonaan. Uusi kangas on likaa hylkivää ja palosuojattua julkisen tilan kangasta. Kirjaston kummitusta en valitettavasti ehtinyt kuvata...