Pankin tuolit kotiin sopivaksi

Nämä tuolit ovat joskus asuneet pankissa. Nyt ne ovat kuitenkin löytäneet tiensä ihanaan omakotitaloon.

Ensivaikutelma tuoleista on surkea ja väsynyt. Runko on kuitenkin vahva ja jämäkkä, selvästi hyvää tekoa.

Käsinojat muuttavat väriä uuteen sisustukseen sopivaksi. 

Sitten jatkuu lopun tuolin purkaminen. Tuoli on painava ja syykin on selvä, sillä runko on aivan täyttä puuta.

Kankaiden kiinnityksestä unohdin ottaa muita kuvia. Tässä kuvassa on menossa viimeisinä vaiheina tehtävä piilo-ompelu käsin.

Piilo-ompelun jälkeen jalat takaisin tuoliin ja valmista on.

Tässä vielä lähikuvissa yksityiskohtia. Monessa kohtaa löytyy käsin ommeltua piilo-ommelta.

Aikalailla erinäköinen on tuoli valmiina alkuperäiseen verrattuna.

Ruokatuolin pikapäivitys

Joskus ollaan tilanteessa, että kodin sisustus muuttuu. Silloin ei välttämättä tarvitse ostaa uusia kalusteita, jos entiset ovat vielä hyväkuntoisia.

Nämä tuolit olivat moitteettomassa kunnossa, ei nitkumista tai muutakaan vikaa puuosissa. Alkuperäinen kangasverhoilukin oli todella siistissä kunnossa. Kuitenkaan väri ei enää millään istunut uuteen sisustukseen.

Uudeksi kankaaksi valikoitui vaaleaa harmaata. Nips naps, vanhat kankaat irti istuimista ja uudet kankaat tilalle. Tuolit pesivät ilmeensä täysin. Kaiken lisäksi tämä tuli asiakkaalle halvemmaksi kuin kokonaan uusien tuolien ostaminen.

Tässä vielä lähikuva kankaasta. Itse ihastuin kankaaseen todella. Kangas on Suomessa Lapualla kudottu Annalan Dino. Dinosta löytyy useita värivaihtoehtoja, joita voit kurkistaa täältä. Mallikirja on nähtävillä myös minulla työhuoneella.

Puutuolin pelastus

 Kauniin mallinen puutuoli. Onhan se toki karussa kunnossa, mutta kyllähän se kuntoon saadaan.

Lienee tuoli ollut seinää vasten, sillä takana kangas on täysin erilainen kuin edessä.

Vanha verhoilukangas oli kiinnitetty aivan kamalan pitkillä nauloilla. On kerrassaan ihme, etteivät ne olleet halkaisseet puuosia palasiksi. Lisäksi tästä lähikuvasta näkee hyvin, kuinka huonossa kunnossa puuosien pinta olikaan.

Siklausta ja hiontaa olikin sitten edessä. Puuseppä jämäköitti tuolin liitokset ja uusi istuinlevyn.

Valmiista petseistä ei löytynyt sopivaa entisen mukaista sävyä, joten tein petsin itse. Mallikapula on hyvä apu oikean sävyn etsinnässä.

Oikean sävyn löydyttyä petsasin tuolin.

Puolihimmeä lakka petsin ja puun suojana antaa hienosti syvyyttä. Sävystä tuli mielestäni kaunis. 

Puuosien pintakäsittelyn kuivuttua valmiiksi oli tuolin pehmustuksen vuoro. Vanhat pehmusteet olivat niin huonot, että koko pehmustus oli pakko uusia täysin. Uusi pehmustus tuli 2cm paksusta vaahtomuovista ja vanukerroksesta asiakkaan toiveiden mukaisesti.

Uusi yksivärinen kangas tuli kiinnitettäväksi koristenauloilla. Koristenauloja ei voi lyödä kiinni paineilmalla, joten kankaan kiinnitys on aivan puhdasta käsityötä.

Nyt takapuolella oleva kangas on samaa kuin etupuolella.

 Koristenauloja vasaroidessa on oltava varovainen ettei paukuttele puuosiin jälkiä. Huolellinen työskentely korostuu yksityiskohdissa.

Koristenaulat antavat paljon ilmettä tuolille, eikö vain?