Puutuolin pelastus

 Kauniin mallinen puutuoli. Onhan se toki karussa kunnossa, mutta kyllähän se kuntoon saadaan.

Lienee tuoli ollut seinää vasten, sillä takana kangas on täysin erilainen kuin edessä.

Vanha verhoilukangas oli kiinnitetty aivan kamalan pitkillä nauloilla. On kerrassaan ihme, etteivät ne olleet halkaisseet puuosia palasiksi. Lisäksi tästä lähikuvasta näkee hyvin, kuinka huonossa kunnossa puuosien pinta olikaan.

Siklausta ja hiontaa olikin sitten edessä. Puuseppä jämäköitti tuolin liitokset ja uusi istuinlevyn.

Valmiista petseistä ei löytynyt sopivaa entisen mukaista sävyä, joten tein petsin itse. Mallikapula on hyvä apu oikean sävyn etsinnässä.

Oikean sävyn löydyttyä petsasin tuolin.

Puolihimmeä lakka petsin ja puun suojana antaa hienosti syvyyttä. Sävystä tuli mielestäni kaunis. 

Puuosien pintakäsittelyn kuivuttua valmiiksi oli tuolin pehmustuksen vuoro. Vanhat pehmusteet olivat niin huonot, että koko pehmustus oli pakko uusia täysin. Uusi pehmustus tuli 2cm paksusta vaahtomuovista ja vanukerroksesta asiakkaan toiveiden mukaisesti.

Uusi yksivärinen kangas tuli kiinnitettäväksi koristenauloilla. Koristenauloja ei voi lyödä kiinni paineilmalla, joten kankaan kiinnitys on aivan puhdasta käsityötä.

Nyt takapuolella oleva kangas on samaa kuin etupuolella.

 Koristenauloja vasaroidessa on oltava varovainen ettei paukuttele puuosiin jälkiä. Huolellinen työskentely korostuu yksityiskohdissa.

Koristenaulat antavat paljon ilmettä tuolille, eikö vain?

Karsee kaakeliseinä

 Ois semmonen pikkujobi: varastotilaksi kunnostettava entinen työpaja. Siinä on semmonen laattaseinä joka pitäisi maalata valkeaksi. Käydäänpä katsomassa.

Ai kauhistus, oli minulla varmaan taas näkemisen arvoinen ilme. Hui miten karsee kaakeliseinä. Seinissä on mustaa likaa, rasvatahroja, epämääräisiä töhryjä ja paljon reikiä paikattavaksi.

Maalipesua kehiin, eihän tässä itkukaan auta.

Armotonta hinkkausta ja hikikarpaloita...mutta sehän toimi! Eron huomaa.

Pohjamaaliksi Otex Akva tartuntapohjamaali. Se on hyvä maali, kun haluaa välttyä maalinkäryiltä. Vesiohenteinen maali on kohtuullisen hajuton ja työvälineetkin on helppo pestä vedellä.

Lyhytkarvaisella telalla maalia seiniin, kyllä se siitä valkenee.

Pohjamaalauksen kuivuttua kunnolla oli vuorossa reikien paikkaus elastisella massalla. Pintamaalaus tehtiin pesunkestävällä puolihimmeällä Luja-maalilla.

Maalauksen jälkeen enää sähkötyöt ja lattian pesu. Valmista tuli tästäkin, vaikka aluksi itseäkin vähän kauhistutti.

Maalattu kaakeli on hienon näköinen. Telan jälki näkyy hieman ja laattojen saumat erottuvat kauniisti.

Pankin penkit

Hyvää Uutta Vuotta 2018!

Uuden vuoden kunniaksi mennään ajassa taaksepäin ja palataan takaisin vuoteen 2016. Lapinlahden kunnassa oleva POP-pankki vaihtui Osuuspankiksi. POP-pankin raikkaan vihreä sisustus ei enää istunutkaan Osuuspankin väritykseen.

Tässä muutama sisustussuunnittelijan ottama kuva pankin sisustuksen lähtötilanteesta. Kaikki pankin asiakastilojen tuolit tulivat verhoiltavaksi, sillä kaikissa oli sama uuteen ilmeeseen käymätön vihreä väri.

Vihreät tuolit ja sohva saivat siis uudet vaatteet. Martelan tuolit olivat pehmustuksiltaan ja rungoiltaan hyvässä kunnossa. Ne verhoiltiin kauniin antrasiitin värisellä julkiseen tilaan sopivalla verhoilukankaalla.

Taas unohdin ottaa kuvia työvaiheista. On se jännä kun ei kesken työnteon malta alkaa kuvaamaan... Tässä kuitenkin lopputulos.

Mikäli sinulla on käyntiä Lapinlahden Osuuspankissa, on enemmän kuin todennäköistä että istut verhoilemassani tuolissa. Ja voit vaikka samalla vilkaista tuoleja "sillä silmällä".

Jouluista touhuilua

Harvemmin tulee tänne mitään kirjoiteltua omasta vapaa-ajastani. Kuitenkin tänä vuonna on jouluista touhuilua ollut niin paljon, että pakko vähän raottaa sitä teillekin. 

Joulutouhuilut alkoivat jo lokakuussa, sillä silloin tapasin joulupukin pari kertaa. Pääsin nimittäin Suomen Yrittäjänaisten liittokokoukseen Rovaniemelle. Olin siellä Iisalmen Seudun Yrittäjänaiset ry:n virallisena liittokokousedustajana. Meitä oli niin iso porukka Iisalmen seudulta edustettuna, etteivät kaikki ole kuvassakaan...

Tonttuiltua tuli ympäri Rovaniemeä. Olihan meillä siellä mukavaa. Entisenä "ay-aktiivina" voinen todeta, että nämä järjestöhommat jotenkin vain tempaavat mukaansa. Samaan hengenvetoon sanon, että tämä on oiva tapa verkostoitua. Aivan ihania ihmisiä olen tavannut ja toivottavasti tapaan myös tulevaisuudessa. 

Marraskuussa askartelin joulukortteja. Aputassuna, joulumielen tuojana ja virallisena valvojana toimi sisustuskissa Mei. Tavoistani poiketen jokainen joulukortti oli erilainen. Nämä joulukortit lähtivät kaikille tämän vuoden asiakkailleni kiitokseksi yhteistyöstä. Toivottavasti ovat löytäneet perille.

Joulukuussa oli luvassa taas lisää järjestöhommia, sillä oli ensimmäistä kertaa mukana järjestämässä Iisalmen Seudun Yrittäjänaisten Joulumyyjäisiä. Nämä joulumyyjäiset on järjestetty aina vuodesta 1953 alkaen. Voitaneen jo "jonniimoisesta" perinteestä puhua. Aamusta asti huhkittiin innokkaana, odottavaisin mielin, täpinöissään ja talkoohenkeä uhkuen, kuten allaolevasta kuvasta näkee.

Nyt on aika rauhoittua joulun viettoon. Haluan vielä tätäkin kautta kiittää tästä vuodesta teitä kaikkia asiakkaita, yhteystyökumppaneita, ystäviä ja perhettä! Ilman teitä tästä ei tulisi mitään.

Innolla kohti uutta vuotta! Oikein onnekasta Uutta Vuotta 2018 teille kaikille!

Porrasaulan paneelikaton maalaus

Kuva ylätasanteelta paneelikatosta joka halutaan huoltomaalata. Öö ai miten ylettää? No tehdään portaikkoon sopiva teline. Mieluummin seison tasaisella alustalla ja maalaan, kuin keikun portaikossa epätasaisella. Sitäpaitsi turvallisuudesta ei passaa tinkiä.

Tehtävä voi olla haastava, muttei mahdoton!

Harjoittelija Miian kanssa portaikosta otettiin mitat. Piirrettiin teline ja laskettiin tarvittavan puutavaran määrä. Rautakaupan kautta telineen rakennushommiin.

Kyllähän me kelpo teline saatiin aikaiseksi. Tukevakin siitä tuli. Ylhäältäpäin näyttää laiturilta. Jopa yhden hengen tanssilavaksikin sitä joku taisi sanoa... Tanssiminen jätettiin silti tällä kertaa välistä.

Teline paikallaan ja eikun pensseli heilumaan. Tyylilleni uskollisena en tälläkään kertaa teipannut seinän ja kattolistan rajaa. Maalarin käsi pitää olla senverran vakaa, ettei maalarinteippiä tarvitse tällaiseen asiaan tuhlata. Samalla säästetään aikaa.

Tässä kohteessa paneelikatto maalattiin puolihimmeällä Remontti-Ässällä. Työharjoittelijani Miia keräsi todistusaineistoa kuvien muodossa. Itse kun on itseään työn touhussa aika mahdotonta kuvata.

Oho, näyttää siltä että seinä säästyi ilman maaliroiskeita. Maalia on siellä missä pitääkin, eli katossa. Tässä kohteessa paneelikattoon riitti kertamaalaus.

Kirjaston kummituksena

Lapinlahden kirjaston lastenosastolla on puolipyöreä sohva, jonka verhoilu ei enää puhdistunut tekstiilipesurillakaan. Siispä sohva oli aika verhoilla uudelleen.

Samalla oli ajatus yhtenäistää sohvan puuosien väritystä. Sohvan takana oleva pöytätaso oli vähän kellastunutta lakattua puuta. Selkänojien väleihin oli vaihdettu vastikään uudet vanerit, ne olivat vielä kokonaan käsittelemättä. Kolmas sävy puuosissa oli petsattu vihertävä sohvan sivuilla ja alaosassa.

Kaikki alkoi sohvan purkamisella. Näin massiivista sohvaa ei olisi ollut mahdollista kuljettaa kokonaisena työhuoneelle.

Puuosien hionta ja käsittely tapahtui kirjastolla, kirjaston ollessa suljettuna. Näin saatiin minimoitua häiriötä asiakkaille.

Mielestäni kirjasto on yleensä ollut kaikkea muuta kuin pelottava paikka. Kuitenkin sitten kun tulee se hetki, että olet suljetussa kirjastossa aivan yksin, alkaakin mielikuvitus laukkaamaan.

Onneksi lastenosastolta löytyi pehmoisia kavereita turvaamaan selustaa! Vai olikohan siellä jossain sittenkin se kummitus...

Puuosat saivat kuivua sillä aikaa kun verhoilin istuimet ja selkänojat työhuoneella.

Juuri ja juuri kerkesin kuvata valmiin sohvan, sillä innokkaat koululaiset istahtivat sohvalle heti kun sai luvan.

Sohvan ilme kyllä muuttui kokonaan. Uusi kangas on likaa hylkivää ja palosuojattua julkisen tilan kangasta. Kirjaston kummitusta en valitettavasti ehtinyt kuvata...