Pankin penkit

Hyvää Uutta Vuotta 2018!

Uuden vuoden kunniaksi mennään ajassa taaksepäin ja palataan takaisin vuoteen 2016. Lapinlahden kunnassa oleva POP-pankki vaihtui Osuuspankiksi. POP-pankin raikkaan vihreä sisustus ei enää istunutkaan Osuuspankin väritykseen.

Tässä muutama sisustussuunnittelijan ottama kuva pankin sisustuksen lähtötilanteesta. Kaikki pankin asiakastilojen tuolit tulivat verhoiltavaksi, sillä kaikissa oli sama uuteen ilmeeseen käymätön vihreä väri.

Vihreät tuolit ja sohva saivat siis uudet vaatteet. Martelan tuolit olivat pehmustuksiltaan ja rungoiltaan hyvässä kunnossa. Ne verhoiltiin kauniin antrasiitin värisellä julkiseen tilaan sopivalla verhoilukankaalla.

Taas unohdin ottaa kuvia työvaiheista. On se jännä kun ei kesken työnteon malta alkaa kuvaamaan... Tässä kuitenkin lopputulos.

Mikäli sinulla on käyntiä Lapinlahden Osuuspankissa, on enemmän kuin todennäköistä että istut verhoilemassani tuolissa. Ja voit vaikka samalla vilkaista tuoleja "sillä silmällä".

Kirjaston kummituksena

Lapinlahden kirjaston lastenosastolla on puolipyöreä sohva, jonka verhoilu ei enää puhdistunut tekstiilipesurillakaan. Siispä sohva oli aika verhoilla uudelleen.

Samalla oli ajatus yhtenäistää sohvan puuosien väritystä. Sohvan takana oleva pöytätaso oli vähän kellastunutta lakattua puuta. Selkänojien väleihin oli vaihdettu vastikään uudet vanerit, ne olivat vielä kokonaan käsittelemättä. Kolmas sävy puuosissa oli petsattu vihertävä sohvan sivuilla ja alaosassa.

Kaikki alkoi sohvan purkamisella. Näin massiivista sohvaa ei olisi ollut mahdollista kuljettaa kokonaisena työhuoneelle.

Puuosien hionta ja käsittely tapahtui kirjastolla, kirjaston ollessa suljettuna. Näin saatiin minimoitua häiriötä asiakkaille.

Mielestäni kirjasto on yleensä ollut kaikkea muuta kuin pelottava paikka. Kuitenkin sitten kun tulee se hetki, että olet suljetussa kirjastossa aivan yksin, alkaakin mielikuvitus laukkaamaan.

Onneksi lastenosastolta löytyi pehmoisia kavereita turvaamaan selustaa! Vai olikohan siellä jossain sittenkin se kummitus...

Puuosat saivat kuivua sillä aikaa kun verhoilin istuimet ja selkänojat työhuoneella.

Juuri ja juuri kerkesin kuvata valmiin sohvan, sillä innokkaat koululaiset istahtivat sohvalle heti kun sai luvan.

Sohvan ilme kyllä muuttui kokonaan. Uusi kangas on likaa hylkivää ja palosuojattua julkisen tilan kangasta. Kirjaston kummitusta en valitettavasti ehtinyt kuvata...

Valiohommia

Ensimmäisenä täytyy kyllä todeta, että olen onnekas kun saan työskennellä monenlaisissa kohteissa ja monenlaisten ihmisten kanssa. Mielestäni on rikkaus, että asiakaskuntaani kuuluu sekä yksityisiä ihmisiä, että pieniä ja suuria yrityksiä. Saan kohdata eri alojen taitajia ja jokainen päivä tuo aina jotain uutta tullessaan, oli se sitten suurta tai pientä.

Otsikkoon viittaa Valion Lapinlahden tehtaalla tekemäni työt. Sivusin vähän tätä aihetta jo aiemmassa postauksessani Törmäillään!. Olen siis useammankin kerran vieraillut Valion tehdasalueella työn merkeissä. Välillä olen ollut Lujatalon työmaalla ja välillä Advenin kylmä- ja lämpölaitoksilla maalailemassa enemmän tai vähemmän. Yhtä kaikki, tehtaan aitojen sisäpuolella on noudatettava Valion sääntöjä, olinpa urakoimassa mille firmalle tahansa.

Tiukasti valvotussa tehdasympäristössä työskentely voi olla jollekin jopa kulttuurishokki "normaalin" raksailukulttuurin jälkeen. Joskin pakko huomauttaa tähän väliin, että rakennusalan työmaakäytännöt esimerkiksi työturvallisuuden osalta ovat muutamina viime vuosina ottaneet suuria harppauksia eteenpäin. Työturvallisuuskortti suoritetaan nykyään jo koulussa, ilman sitä on hankala päästä millekään isommalle työmaalle töihin. Lisäksi kypärä, suojalasit, huomiovaatetus, turvakengät ja kuvallinen henkilötunniste ovat ehdottomat. Itse käytän kuvallisena tunnisteena Valtti-korttia.

Lisäksi elintarvikkeita valmistavalla tehtaalla erittäin tärkeänä huomioon otettavana asiana on hygienia.

No miten ihmeessä joku tehtaan elintarvikeprosesseiden hygienia sitten liikuttaa minua, joka vaan maalailen? Itse asiassa hyvinkin paljon. Minun tulee tietää tehtaalla olevat käytännöt ja säännöt esimerkiksi hygienia-alueiden suhteen. Missä saa liikkua ja missä ei, sekä millaiset etukäteisvalmistelut minnekin paikkaan tarvitaan. Tätä varten olen mm. käynyt Valion järjestämän koulutuksen ja lisäksi toimeksiantaja perehdyttää tarkemmin jokaiseen kohteeseen erikseen.

Jos hygienia-alueella on pakko suorittaa jotakin korjaustyötä, sinne ei voi lampsia likaisine kamppeineen noin vaan. Tarvittavat suoja-asut ynnä muut on ehdottomasti oltava käytössä. Jos et toimi tehtaan käytänteiden mukaisesti, vaarannat pahimmassa tapauksessa koko tuotantoprosessin. Minä en ainakaan halua olla se tyyppi, kenen takia jonkun juustosta löytyy maalia tai seinätasoitetta! Yllä olevassa kuvassa olen hygieniavarustuksessa.

Hyvillä mielin ne hommat etenee aina mukavasti, onhan ne kuitenkin Valiohommia!

Aika(moista)taikaa

Viime perjantaina (eli 4.9.2015) oli Lapinlahdella perinteinen Taidekadun Aikataika -tapahtuma. Tapahtumaan liittyvää ohjelmaa oli illan aikana ympäri kylää ja ohjelmaa löytyi kaiken ikäisille. Alla tapahtuman kartta, josta näkee mitä kaikkea kylällä tapahtuikaan.

Minä olin pykännyt Sisannan esittelypisteen Aikataika torille, joka oli siis kunnantalon parkkipaikalla klo 16-20. Naapuripaikoilla olivat mm: kuva-artesaani Nina Venäläisen kauniit lusikkakorut ja grafiikka-taulut (alla olevassa kuvassa vasemmalla), artenomi Hanna Taskisen huovutetut korut ja koriste-esineet, Anttilan lammastilan kauniit käsityöt ja monia muitakin käsityöläisiä.

Ensimmäistä kertaa minun pöydälläni olivat yleisön nähtävillä tekemäni sisustustaulut. Olen tehnyt nämä taulut laminaattipalasista ja ne kestävät myös pyyhkimistä. Taulujen kuvat olen valikoinut internetin kuvapankista. Minulla on mahdollista tehdä näitä tauluja myös asiakkaan omasta kuvasta. Oman lapsen, lapsenlapsen tai vaikka lemmikin kuvalla varustettu taulu onkin ihana lahjaidea...

Sohvan jatkoaika

Monesti minulta kysytään kannattaako ns. nykyaikaista sohvaa tai nojatuolia verhoiluttaa uudelleen. Uudelleen verhoilu mielletään monesti vain wanhojen ja antiikkisten huonekalujen jutuksi. Huonekalun verhoiluttaminen on kuitenkin ihan samalla lailla uudempien huonekalujen juttu. Se on myös  ympäristöasia, sillä muutoin ehjää huonekalua ei kannattaisi viedä kaatopaikan täytteeksi.

Yllä olevassa kuvassa nykyaikainen divaanisohva, jonka jousitukset, tyynyt ja runko ovat todella hyvässä kunnossa. Vaalea verhoilu on ottanut lähtemättömiä tahroja ja istuinten kohdasta myös jo nuohkaantunut. 

Seuraavassa kuvassa sama sohva verhoilun jälkeen. Asiakas löysi kankaan Lapinlahdelta Ompelusopista. Verhoilulla sohvan ilmettä saatiin uudistettua ja tietenkin uusi kangas on tahraton. Laadukkaan kankaan ansiosta sohva sai useita vuosia lisää käyttöikää.

Alla kuvat Iskun sohvaryhmästä, johon kuuluu sohvan lisäksi kaksi nojatuolia ja jalkarahi. Nämäkin olivat rungoiltaan ja jousituksiltaan erittäin hyväkuntoiset. Hyvin palvellut alkuperäinen alcantara-verhoilu on vain ajan saatossa (parissakymmenessä vuodessa) alkanut antaa periksi. Siispä kankaanvaihto tuli aiheelliseksi.

Kankaaksi valikoitui Sirelin Salsa, julkisiin tiloihinkin sopiva verhoilukangas. Tällä kankaalla saatiin kalustoon uutta ilmettä. Lisäksi kangas on erittäin kestävä, 100 000 martindalea, joten sillä saatiin uusi pitkäaikainen ratkaisu taattua.

Tarvitseeko sinun sohvasi jatkoaikaa? Ota yhteyttä, niin suunnitellaan yhdessä huonekalullesi raikkaampi ilme!

Törmäillään!

Tämän kevään aikana heiluin töiden merkeissä mm. Valion Lapinlahden tehtaalla. Lujatalo oli siellä saneeraamassa maitojauheen kuluttajatuotepakkaamoa.

Yllä olevassa kuvissa näkyy osa tehtaalla maalaamaani törmäyssuojaa. Nämä ovat siis sellaisia, joita käytetään ovenpielissä ja seinien ulkonurkissa suojaamaan sitä, ettei kukaan hurauta trukilla seinään. Huomionarvoista näissä on se, että ne ovat tehtaalla paikallaan maalattuja. Ensimmäisessä kuvassa on vanha punainen törmäyssuoja ennen maalauskäsittelyä. Toisessa kuvassa (alhaalla) sama törmäyssuoja on maalattu Otex-tartuntapohjamaalilla.

Valmis törmäyssuoja on raidoitettu musta-keltaiseksi, kuva alla. Pintamaalauksessa on käytetty maalina Miranolia, koska sillä saa aikaan kiiltävän ja kestävän pinnan.

Yksi maalaamani törmäyssuoja kokonaisuudessaan alla kuvassa. Tämä kappale on uustuotantoa. Pohjakäsittelyksi tähän metalliseen törmäyssuojaan tuli Otexin sijaan Rostex-ruosteenestopohjamaali.

Näiden näperrysten lisäksi sain ilon ja kunnian paikkatasoittaa ja maalata seinät ja katot saneerauksessa olleesta kuluttajatuotapakkaamosta. Kuvia sieltä ei ole, mutta sen verran voin paljastaa, että lähes lavallinen maalia sinne upposi. Pensseli viuhui ja tela heilui myös iltasella.

Tässäpä tämänkertaiset tarinat, törmäillään!