tiistai 29. joulukuuta 2015

Tapetointia: Vähän vino viidakkomaja

Olin iloinen, kun kuulin että pääsen tapetoimaan tytölle huonetta, johon tulee viidakko-teema. Huoneesta tulisi kuin maja ja majan yhdeltä seinältä olisi näkymä viidakkoon. Ihanan persoonallista! Joko saa aloittaa?!


Tässä tapetoivassa yläkerran huoneessa oli yksi kokonainen seinä kalteva. Se oli myös tarkoitus tapetoida kuten muut suorat seinät. Lisähaastetta toi metallinen tukipalkki, joka oli myös tapetoitavalla alueella.


Pohjatyöt oli jo tehty, joten minun hommakseni jäi tapetointi. Se tarkoitti ihan ensimmäiseksi mittailua ja tapetointijärjestyksen suunnittelua.


 Tällaisessa kohteessa tapetointijärjestyksellä alkaa olla jo paljon merkitystä lopputuloksen kannalta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten sunnittelun jälkeen alkoi tapetointi.


Tietysti palkki sattui melkein keskelle tapettivuotaa. Leikkasin tapettiin ennakkoon kolon palkille ja millimetrin tarkkuudella sekin sujahti paikoilleen.


Tapetin puukuvio korostaa huoneen muotoja. Tapetointivirheet olisivat tässä huoneessa olleet huomattavissa. Mitan kanssa sai olla tarkkana erityisesti vinoissa nurkissa.


Viidakkomajan kruunasi näkymä viidakkoon, joka toteutettiin valokuvatapetilla. Tuollaista näkymää kelpaakin ihastella!


Vähän vino viidakkomaja oli asukkaalleen mieluinen. Enää listoja, kalusteita ja apinoita vaille valmis asuttavaksi!

tiistai 15. joulukuuta 2015

Ootrausta oluella

Kurkistusta koristemaalauksen ihmeelliseen maailmaan. Siitä riittäisikin tarinaa vaikka kuinka. Tässä postauksessa on siis kyse perinteisestä koristemaalaustekniikasta, ei oluen nauttimisesta perinteiseen tyyliin.

Osallistuin kaksipäiväiselle kurssille Lastussa Lapinlahdella. Lähemmin tällä kurssilla oli tarkastelussa ootraus ja marmorointi tekniikkana ja toteutettuna. Kouluttajana meillä toimi restauroija Martti Eskelinen, joka on ollut mukana restauroimassa mm. Väärnin Pappilaa Lapinlahdella.

Ensin käytiin tietysti läpi hieman teoriatietoa ja kuvamateriaalia, josta saimme nähdä miten monia erilaisia tyylejä on sekä ootraukseen, että marmorointiin. Ootrausta, eli puun mukailua, on käytetty Suomessa jopa ihan talonpoikaisissa huonekaluissa koristeluna. Ootraamalla on myös yritetty saada kotimaisista puulajeista tehdyt huonekalut näyttämään enemmän kalliista jalopuusta tehdylle.


Teoriaosuuden jälkeen päästiinkin hommiin. Martti näytti meille ensin mallia, sekä esitteli samalla arsenaalin työvälineitä. Välineistöä löytyikin häivimestä ja pienistä pensseleistä lähtien erilaisiin lastoihin ja piiskaan. Me tietysti seurasimme tarkasti ja kyselimme miksi ja miten. Pienissä purkeissa oli olueen liotettuja väripigmenttejä, joilla itse ootraus suoritettiin. Olut olikin siis vain ja ainoastaan väripigmenttien sideaineeksi, ei muuhun käyttöön. Taisi tästä meidän Olvista olla parasta ennen -päiväyskin mennyt jo vuonna 2009...


Sitten saimmekin jo itse kokeilla. Oli se jännää puuhaa. Viivojen tärisyttämistä ja puun syykuvioiden matkimista. Aluksi ei oikein tainnut onnistuakaan. Martti jaksoi kuitenkin kannustaa ja neuvoa. Rupesihan se muutamien kokeilujen jälkeen jo vähän sitten sujumaankin. Pääsin ihan innostumaan näistä tekniikoista!



Tätä vielä täytyy harjoitella lisää, ihan kerrasta ei näin haastavia tekniikoita näppiinsä saa. Se on nimittäin juurikin siitä näppituntumasta saatava kiinni, aivan kuten muissakin käden taitojen eri alueissa.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Vaaterekin värkkäys

Puhelin soi ja siitähän se idea sitten lähti... Puhelimen toisessa päässä oli Mirka Pukineelta itse Mirka. Heillä oli tarvetta vaaterekille, sellaiselle kierrätysmateriaalista tehdylle. Rekin pitäisi olla tarpeeksi siro ja kevyt kuljettaa. Ehdoton edellytys oli, että rekki menee kuljetuksen ajaksi pieneen tilaan ja se on myös helppo koota. 

Hetipä alkoi mielessä raksuttaa, miten ja millaisesta materiaalista sellaisen voisi toteuttaa. Mirkalta sain vielä kuvia, josta sain ideaa siihen minkä näköinen rekin tulisi olla. Puun ja metallin yhdistelmä, vähäeleisyyttä ja rouheutta...



Metallipajalta löytyi sopivaa putkea henkaritangoksi. Ulkovuorausremontista ylijäänyttä puutavaraa olikin jo pihassa. Näistäpä sitten aloin värkkäämään. Mittaamista, suunnittelua, sahaamista, hiomista...


Ensimmäisen version kanssa kävin Mirkan luona testaamassa rekin toimivuutta. Pieniä muutosehdotuksia tulikin. Painavan takkikuorman alla rekki meinasi huojua, joten lisää tukevuutta tarvittiin. Hyvänä ideana tuli esimerkiksi ylähylly, jolla myös saa rekkiin tukevuutta. Kokoamisen kannalta helpotuksena lisättiin siipiruuvit, ne tuovat samalla kivan pienen yksityiskohdan. Ylähylly ja siipiruuvit näkyvät tarkemmin alakuvassa.



Tämmöinen siitä sitten tuli. Korkeutta rekillä on kasattuna vajaa 160cm ja leveyttä metrin verran. Tangolle mahtuu hyvin enemmänkin kuin pari takkia. Alahyllylle saa vaikkapa kenkiä ja ylähyllyllä pysyvät hatut.



Testaaminen jatkuu edelleen. Kuitenkin tämä rekki jäi sen verran kaihertamaan omaa mieltäni, että pakkohan se on itsellekin tämmöinen saada. Väri saattaa omassani olla hieman eri, tai sitten ei... Toivottavasti tulevissa tapahtumissa pääsette tekin näkemään millainen omastani tuli.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Valiohommia

Ensimmäisenä täytyy kyllä todeta, että olen onnekas kun saan työskennellä monenlaisissa kohteissa ja monenlaisten ihmisten kanssa. Mielestäni on rikkaus, että asiakaskuntaani kuuluu sekä yksityisiä ihmisiä, että pieniä ja suuria yrityksiä. Saan kohdata eri alojen taitajia ja jokainen päivä tuo aina jotain uutta tullessaan, oli se sitten suurta tai pientä.

Otsikkoon viittaa Valion Lapinlahden tehtaalla tekemäni työt. Sivusin vähän tätä aihetta jo aiemmassa postauksessani Törmäillään!. Olen siis useammankin kerran vieraillut Valion tehdasalueella työn merkeissä. Välillä olen ollut Lujatalon työmaalla ja välillä Advenin kylmä- ja lämpölaitoksilla maalailemassa enemmän tai vähemmän. Yhtä kaikki, tehtaan aitojen sisäpuolella on noudatettava Valion sääntöjä, olinpa urakoimassa mille firmalle tahansa.


Tiukasti valvotussa tehdasympäristössä työskentely voi olla jollekin jopa kulttuurishokki "normaalin" raksailukulttuurin jälkeen. Joskin pakko huomauttaa tähän väliin, että rakennusalan työmaakäytännöt esimerkiksi työturvallisuuden osalta ovat muutamina viime vuosina ottaneet suuria harppauksia eteenpäin. Työturvallisuuskortti suoritetaan nykyään jo koulussa, ilman sitä on hankala päästä millekään isommalle työmaalle töihin. Lisäksi kypärä, suojalasit, huomiovaatetus, turvakengät ja kuvallinen henkilötunniste ovat ehdottomat. Itse käytän kuvallisena tunnisteena Valtti-korttia.

Lisäksi elintarvikkeita valmistavalla tehtaalla erittäin tärkeänä huomioon otettavana asiana on hygienia.

No miten ihmeessä joku tehtaan elintarvikeprosesseiden hygienia sitten liikuttaa minua, joka vaan maalailen? Itse asiassa hyvinkin paljon. Minun tulee tietää tehtaalla olevat käytännöt ja säännöt esimerkiksi hygienia-alueiden suhteen. Missä saa liikkua ja missä ei, sekä millaiset etukäteisvalmistelut minnekin paikkaan tarvitaan. Tätä varten olen mm. käynyt Valion järjestämän koulutuksen ja lisäksi toimeksiantaja perehdyttää tarkemmin jokaiseen kohteeseen erikseen.


Jos hygienia-alueella on pakko suorittaa jotakin korjaustyötä, sinne ei voi lampsia likaisine kamppeineen noin vaan. Tarvittavat suoja-asut ynnä muut on ehdottomasti oltava käytössä. Jos et toimi tehtaan käytänteiden mukaisesti, vaarannat pahimmassa tapauksessa koko tuotantoprosessin. Minä en ainakaan halua olla se tyyppi, kenen takia jonkun juustosta löytyy maalia tai seinätasoitetta! Yllä olevassa kuvassa olen hygieniavarustuksessa.

Hyvillä mielin ne hommat etenee aina mukavasti, onhan ne kuitenkin Valiohommia!



torstai 10. syyskuuta 2015

Aika(moista)taikaa

Viime perjantaina (eli 4.9.2015) oli Lapinlahdella perinteinen Taidekadun Aikataika -tapahtuma. Tapahtumaan liittyvää ohjelmaa oli illan aikana ympäri kylää ja ohjelmaa löytyi kaiken ikäisille. Alla tapahtuman kartta, josta näkee mitä kaikkea kylällä tapahtuikaan.


Minä olin pykännyt Sisannan esittelypisteen Aikataika torille, joka oli siis kunnantalon parkkipaikalla klo 16-20. Naapuripaikoilla olivat mm: kuva-artesaani Nina Venäläisen kauniit lusikkakorut ja grafiikka-taulut (alla olevassa kuvassa vasemmalla), artenomi Hanna Taskisen huovutetut korut ja koriste-esineet, Anttilan lammastilan kauniit käsityöt ja monia muitakin käsityöläisiä.


Ensimmäistä kertaa minun pöydälläni olivat yleisön nähtävillä tekemäni sisustustaulut. Olen tehnyt nämä taulut laminaattipalasista ja ne kestävät myös pyyhkimistä. Taulujen kuvat olen valikoinut internetin kuvapankista. Minulla on mahdollista tehdä näitä tauluja myös asiakkaan omasta kuvasta. Oman lapsen, lapsenlapsen tai vaikka lemmikin kuvalla varustettu taulu onkin ihana lahjaidea...



perjantai 14. elokuuta 2015

Sohvan jatkoaika

Monesti minulta kysytään kannattaako ns. nykyaikaista sohvaa tai nojatuolia verhoiluttaa uudelleen. Uudelleen verhoilu mielletään monesti vain wanhojen ja antiikkisten huonekalujen jutuksi. Huonekalun verhoiluttaminen on kuitenkin ihan samalla lailla uudempien huonekalujen juttu. Se on myös  ympäristöasia, sillä muutoin ehjää huonekalua ei kannattaisi viedä kaatopaikan täytteeksi.


Yllä olevassa kuvassa nykyaikainen divaanisohva, jonka jousitukset, tyynyt ja runko ovat todella hyvässä kunnossa. Vaalea verhoilu on ottanut lähtemättömiä tahroja ja istuinten kohdasta myös jo nuohkaantunut. 

Seuraavassa kuvassa sama sohva verhoilun jälkeen. Asiakas löysi kankaan Lapinlahdelta Ompelusopista. Verhoilulla sohvan ilmettä saatiin uudistettua ja tietenkin uusi kangas on tahraton. Laadukkaan kankaan ansiosta sohva sai useita vuosia lisää käyttöikää.


Alla kuvat Iskun sohvaryhmästä, johon kuuluu sohvan lisäksi kaksi nojatuolia ja jalkarahi. Nämäkin olivat rungoiltaan ja jousituksiltaan erittäin hyväkuntoiset. Hyvin palvellut alkuperäinen alcantara-verhoilu on vain ajan saatossa (parissakymmenessä vuodessa) alkanut antaa periksi. Siispä kankaanvaihto tuli aiheelliseksi.



Kankaaksi valikoitui Sirelin Salsa, julkisiin tiloihinkin sopiva verhoilukangas. Tällä kankaalla saatiin kalustoon uutta ilmettä. Lisäksi kangas on erittäin kestävä, 100 000 martindalea, joten sillä saatiin uusi pitkäaikainen ratkaisu taattua.



Tarvitseeko sinun sohvasi jatkoaikaa? Ota yhteyttä, niin suunnitellaan yhdessä huonekalullesi raikkaampi ilme!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Tapiseerausta Wanhassa talossa

Winkeät owat wanhat talon seinät. Meinaan että mikään, yhtään mikään, kohta ei ole suorassa taikka vaaterissa. Tapetoijalle tämä asia aiheuttaa hieman ylimääräistä suunnittelua. Mutta mahdotonta mutkaisen seinänkään tapetointi ei ole.


Yllä olevassa kuvassa näkyy lähtötilanne. Talo on rakennettu muistaakseni joskus 1900-luvun alussa. Wanha talo on remontoitu 80-luvulla, ja nykyisten asukkaiden silmiin makuuhuoneen tapetti oli sopimaton talon henkeen. 

Varaston kätköistä sen sijaan löytyi kaksi pakettia liisterijauhetta, jotka henkivät jo vähän entisaikaista tunnelmaa. Otin käyttöön Perfax-liisterin, joka hyvin veteen sekoitettuna toimi edelleen kuten hyvän tapettiliisterin pitääkin toimia.


Yleensä suosittelen vanhan tapettikerroksen poistamista ennen uutta tapetointia. Wanhoissa taloissa kuitenkin on mukava jättää tuleville polville löydettäväksi entiset tapettikerrokset. Mikäli nykyinen tapettikerros on huonosti kiinni, tai jostain jo irronnut, niin se tulee poistaa, ettei uudessa tapettipinnassa näy epätasaisuuksia. Tässä kohteessa entiset tapetit olivat vielä hyvin kiinni alustassaan, joten uudet tapetit asennettiin niiden päälle.


Asiakas tilasi uudet tapetit Ruotsista. Uudet tapetit olivat talon henkeen sopivat käsin painetut paperitapetit. Kolmelle seinälle tuli harmahtavan sävyistä pystyraitaista tapettia. 


Tehosteseinän tapetti oli kaunista ja värikästä kuviotapettia, jossa oli kuviossa vuorokohdistus.


Lopputulos on talon henkeen sopiva ja huomattavasti näyttävämpi, kuin aiempi beigen sävyinen 80-luvun tapetti.


Loppuun pieni tehtävä: Etsi kuvista tapettien saumakohdat. ;)

torstai 9. heinäkuuta 2015

Törmäillään!

Tämän kevään aikana heiluin töiden merkeissä mm. Valion Lapinlahden tehtaalla. Lujatalo oli siellä saneeraamassa maitojauheen kuluttajatuotepakkaamoa.


Yllä olevassa kuvissa näkyy osa tehtaalla maalaamaani törmäyssuojaa. Nämä ovat siis sellaisia, joita käytetään ovenpielissä ja seinien ulkonurkissa suojaamaan sitä, ettei kukaan hurauta trukilla seinään. Huomionarvoista näissä on se, että ne ovat tehtaalla paikallaan maalattuja. Ensimmäisessä kuvassa on vanha punainen törmäyssuoja ennen maalauskäsittelyä. Toisessa kuvassa (alhaalla) sama törmäyssuoja on maalattu Otex-tartuntapohjamaalilla.



Valmis törmäyssuoja on raidoitettu musta-keltaiseksi, kuva alla. Pintamaalauksessa on käytetty maalina Miranolia, koska sillä saa aikaan kiiltävän ja kestävän pinnan.



Yksi maalaamani törmäyssuoja kokonaisuudessaan alla kuvassa. Tämä kappale on uustuotantoa. Pohjakäsittelyksi tähän metalliseen törmäyssuojaan tuli Otexin sijaan Rostex-ruosteenestopohjamaali.


Näiden näperrysten lisäksi sain ilon ja kunnian paikkatasoittaa ja maalata seinät ja katot saneerauksessa olleesta kuluttajatuotapakkaamosta. Kuvia sieltä ei ole, mutta sen verran voin paljastaa, että lähes lavallinen maalia sinne upposi. Pensseli viuhui ja tela heilui myös iltasella.

Tässäpä tämänkertaiset tarinat, törmäillään!

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Ensimmäinen vuosi se vaan hurahti

Niin se vaan aika rientää ja kevät on vaihtunut kesäksi. Minulla kevät on mennyt niin täydessä työn touhussa, etten ole ehtinyt käydä tännekään kuulumisia päivittelemässä. On oikein mukavaa, että töitä on riittänyt. Toivottavasti näin on myös jatkossa.

Mukavasti ovat työt vaihdelleet verhoiluiden ja maalaus-/tapetointihommien välillä. Välillä piti käydä hilipasemassa huhtikuussa Winter Extremerun Tahkolla ja toukokuussa heitettiin talviturkit Vantaan jokeen Extremerun VantaallaToukokuussa tuli myös piipahdettua Varpaisjärven Toukotaika-tapahtumassa, sekä Kevät expo-messuilla Iisalmessa.

Toukotaika-tapahtumassa Varpaisjärvellä minulla oli mukanani verhoilukankaiden näytepaloja.

Vantaan Hakunilan urheilupuistossa oli meitä Extremerunin juoksijoita yhteensä yli 4500.

Ensimmäinen vuosi yrittäjyyttä on nyt takana. Meinasin kaiken touhun keskellä ihan unohtaa koko vuosipäivänkin, mutta onneksi muistin edes Sisannan Facebook-sivulle käydä tekemässä pikaisen päivityksen asiasta. Samalla huomasin, että sivuille oli tullut jo sata tykkääjää. Mikä voisikaan olla parempi 1-v lahja! 


Kukkaisen kuvan kera siis kiitokset kaikille asiakkaille ja yhteistyökumppaneille kuluneesta vuodesta! Tästä on hyvä jatkaa!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Persoonallinen puu seinälle

Piristystä seinälle saa värien lisäksi esimerkiksi koristemaalauksella. Halusin hiljalleen valmistuvaan työpajaani seinälle koristemaalauksen. Pajan on tarkoitus valmistuessaan olla iloinen ja inspiroiva tila työskentelyyn. Siksi halusin maalata seinälle puun. Millaisen, sitä en vielä tiennyt.


Ensin oli tehtävä tutkivaa työtä ja tulostettava "mallikuvia" joista koristemaalauksen tyyliä voi mukailla. Näistä valitaan mieluisin, jonka mukaan kuvaa aletaan seinälle suunnittelemaan. Mahdollista on myös yhdistellä mieluisia elementtejä useammasta kuvasta. Itse halusin vain saada inspiraatiota kuvista ja toteuttaa koristemaalauksen omannäköisenä.


Tässä vaiheessa oli selvää, että puussa ei saa olla lehtiä ja koristemaalauksesta tulee yksivärinen. Hahmottelin puun rungon seinälle lyijykynällä. (Ylimmässä kuvassa näkyy heikosti hahmotelma.) Pienten viilauksien jälkeen maalasin kuvan vapaalla kädellä tummalla sävyllä. Peittävyyden varmistamiseksi tuli toinen maalauskerros seuraavana päivänä. Alla olevassa kuvassa lopputulos.


 Tämä tuotos löytyy siis työpajaltani, joten jos haluat tutkailla lähemmin niin otathan yhteyttä!

perjantai 27. helmikuuta 2015

Valokuvatapetti valloittaa

Vielä jokin aika sitten valokuvatapetit olivat jotain aivan ennenkuulumatonta. Pikkuhiljaa ihmisten tietoisuus tällaisenkin vaihtoehdon olemassaolosta on kasvanut. Valokuva- ja printtitapetteja on jo olemassa  melkein ääretön määrä erilaisia, sillä voit saada tapetin omastakin kuvasta. Valmistajiakin on runsain mitoin. 

Kaupunkikuvat ovat omien kokemusteni mukaan erittäin suosittuja aiheita. Ne sopivat sekä olohuoneeseen että makuuhuoneeseen tuomaan tunnelmaa. Aina ei kuvaa varten tarvitse olla pitkä seinä, sillä tapetti taipuu kahdellekin seinälle. Alla oikealla olevassa kuvassa kaupunkimaisema on tapetoituna kulmaukseen.

                            

Tapetin kuva-aihe ei tarvitse välttämättä olla valokuva, muutkin kuvat ovat mahdollisia. Aiemmassa postauksessani oli esillä ihana lastenhuoneen pöllökuva. Alla olevassa kuvassa on hieno ja värikäs graffiti aihe.


Olen päässyt itse tapetoimaan useammankin eri valmistajan tekemiä tapetteja. Täytyy tässä vaiheessa todeta, että tapettien laaduissa on huimia eroja. Aivan kuin muissakin tapeteissa. Vaihtoehtoja löytyy esiliisteröitävistä paperimaisista tapeteista lähtien aina pyyhkimistä kestäviin kuitutapetteihin. Jokaisen tapetin kohdalla kannattaa ehdottomasti tutustua valmistajan antamiin ohjeisiin.


Toisissa malleissa kaikki vuodat on ensin leviteltävä lattialle, jotta voi päätellä mihin kohtaan mikäkin palanen kuuluu. Vuodat on numeroitava tai asennusjärjestys merkittävä, jotteivät vuodat mene missään vaiheessa sekaisin. Lisäksi kuvassa saattaa olla pystysaumojen lisäksi vaakasauma, joka on huomioitava kuvioa kohdistettaessa. Tavoite on, ettei valmiista seinästä erota saumoja. Alla olevan seinän kuva koostuu kahdeksasta noin 92cm x 126cm kokoisesta palasesta! 


Joidenkin valmistajien malleissa tapettivuodat ovat valmiiksi numeroituina, joten asennus sujuu helposti ja nopeasti. Alla olevan kuvan kuitutapetissa vuodat olivat valmiiksi merkittyinä ja tapetin asennus oli erittäin sujuvaa.


Sisannasta saat ammattitaitoista kuvatapettien asennuspalvelua, mikäli epäröit uskallatko tapetoida itse.