Työpöytä kuntoon

Saatan ehkä toistaa itseäni, mutta huonokuntoisestakin huonekalusta voi saada käyttökuntoisen korjaamalla. Tämä työpöytä on yksi loistava esimerkki asiasta.

Lähtötilanteessa pöydän sivulevyt ovat turvonneet kelvottomiksi. Sivulaatikoiden ovet ovat lähteneet irti ja samoin turvonneet.

Ensimmäisenä irroitin huonot sivulevyt. Tein liimalevystä uudet ja kiinnitin ne ruuveilla takaisin. Myös uudet ovet tulivat puusta vanhojen ovien mittojen mukaan. Vanhat saranat olivat kunnossa, joten ne saivat jäädä. Ruuvinreiät on paikattu puukitillä. 

Tarkan hionnan jälkeen tartunapohjamaalina minulla oli tällä kertaa Futura Aqua 3. Pintamaalina käytin Futura Aqua 40 kalustemaalia. Molemmat maalit ovat vesiohenteisia maaleja, joten työvälineiden puhdistaminen maalauksen jälkeen on helppoa.

Tässäpä valmis työpöytä. Aikamoinen muodonmuutos alkuperäiseen vai mitä olet mieltä?

Ihanien kurvien suorat linjat

Erilaiset työkohteet tuovat päiviin ja viikkoihin mukavaa vaihtelua. Tällä kertaa pääsin maalaamaan ja tapetoimaan liiketilaa. Tähän liiketilaan osoitteeseen Louhenkatu 7 muutti iisalmelainen alusvaateliike Ihanat Kurvit huhtikuun alussa.

Urakkaan oli helppo päästä sisälle, sillä sisustussuunnittelija Katja Laaksonen Lunadecorista oli tehnyt valmiit selkeät suunnitelmat. Minulle jäi vain maalimenekin laskeminen ja maalien ja tarvikkeiden hankkiminen kaupasta. 

Lähtökohtaisesti tilat olivat hyvässä kunnossa, joten seiniä ei tarvinnut tasoittaa. 

Normaalin sienien maalauksen lisäksi yhdelle seinälle piti tehdä suora ja siisti linja, jossa väri vaihtuu kesken seinän. Tässä minulla oli apuna laser, joka näytti pystysuoran linjan seinälle. Teippasin rajan maalarinteipillä huolellisesti.

Kassapöydän taakse tuli tällä kertaa tapetti vain keskitetysti, eli ylös ja sivuille oli tarkoitus jäädä tyhjää kehystämään ja korostamaan hienoa tapettia. Tällainen tapetointi vaatii erityistä tarkkuutta, sillä kaikki epäkohdat korostuvat kun seinää ei ole kokonaan tapetoitu.

 Virhettä ei ole vara tehdä kertaakaan, sillä tapettia ei ollut yhtään ylimääräistä. 
Tapetti täytyy olla ehdottomasti keskellä, jotta molempiin reunoihin jää saman verran kehystä. Siispä mittasin ja merkkasin tarkasti seinän keskikohdan. Myös yläreunaan jäi reilu kehys, joten sekin oli mitattava tarkasti. Tapetin yläreunaa leikatessa piti olla erityisen huolellinen, että leikkausjälki on siisti ja ehdottoman suora.

Tapetti on Lunadecorin tilausmallistosta. 

Tässä vielä muutamia kuvia myymälästä muuton jälkeen. Jos liikut Iisalmessa, niin piipahda paikan päällä!

Puusohvan kunnostus

Saadaanko tästä vielä käyttökuntoinen? Melkein meinattiin jo polttaa...

Kaunis talonpoikainen sivustavedettävä puusohva on jo kovia kokenut, nitisee ja natisee. Jalkoja on joskus koitettu korjata reilun kokoisilla nauloilla. Keskijalaksi on aikojen saatossa löytynyt oikea oksanpätkä. (Huomaat tumman oksajalan kuvasta kun tarkkaan katsot.) Laatikon etulevystä on pala lohjennut ja toisesta käsinojasta osa hävinnyt. Puuosat ovat kuitenkin terveet, joten kyllä tästä vielä hyvä sohva saadaan.

Puusepälle hommia, sohva sinne siis ihan ensin. Puuosien korjausten jälkeen hain sohvan takaisin pajalle hiottavaksi, pakkeloitavaksi ja maalattavaksi. Sovittiin että koko sohvaan ei tehdä maalinpoistoa. 

Joitain oksan kohtia ja entisiä naulojen jälkiä piti pakkeloida, jotta sohvan sai maalauskuntoon. Lisäksi entinen maalikerros oli paikoin irti, joten hiomista riitti kiitettävästi. Irtonainen vanha maali on pakko poistaa, että uusi maalikerros pysyy hyvin. Vihreän värin alta paljastui tummanruskea maalikerros, sohva on siis ihan ensin ollut tummanruskea! Niin innoissani tehdä touhotin, että unohdin kokonaan ottaa kuvia työvaiheista...

Sohva on maalattu Empire-kalustemaalilla kahteen kertaan. Sävy on asiakkaan valitsema ja minusta sopii oikein hyvin tämän ikäiseen sohvaan. Pakkelointiin käytin puukittiä, jota tuli useampi kerros varsinkin naulanreikiin ja syviin oksankohtiin. 

Yllä olevassa kuvassa näkyy oikeassa reunassa uusi keskijalka. Ainakin minun mielestäni se on tuollaisena paljon siistimpi kuin oksajalka. Alakuvassa paikatut naulanjäljet eivät näy, mutta sehän on tarkoituskin. Lisäksi etulevy on korjattu ja pakkeloitu, ihan kuin se ei olisi rikki ollutkaan.

Korjattu käsinoja on saman muotoinen, kuin toinen vanha. En voi kuin ihastella. Kyllä puusepät osaavat antaa puulle kauniin muodon!

Viimeisessä kuvassa sohva on päässyt jo takaisin kotiin. Tosin tällä kertaa sohvaa ei nostettu aittaan säilöön, vaan paraatipaikalle tupaan! Asiakas sanoi, ettei muista kumpiko käsinojista olikaan se rikkinäinen, kun ei tästä huomaa kumpiko on korjattu. Niin sen pitääkin olla.

Patja sekä tyynyt paikoilleen, niin sohva on käyttövalmis! Wanha kaluste sai uuden elämän. Voinee sanoa, että onneksi se ei päätynytkään kokkoon...

Halkeamien häivytys

Paljon saa siistittyä, kun halkeilleet seinät korjataan ja maalataan. Tässäpä tulee teille esimerkkiä kuvien kera.

Yllä ja alla olevissa kuvissa näkyy wc:n seinä, joka on todella pahoin lohkeillut. Maali ja sen alla oleva tasoite olivat irronneet alustastaan. Vaikka tämä näyttääkin aika rajulta, niin ei kannata säikähtää. Tässä wc:ssä ei ollut kosteusvauriota tai mitään siihen viittaavaa.

Rapsuttelin irtonaiset maalit ja tasoitteet irti. Sen jälkeen tasoitin seinät kahteen kertaan valmistasoitteella. Lisäksi siistin nurkat akryylimassalla. Seinän hiomiseen käytin imuriin liitettävää hiontatukea, jonka avulla hiontapölyn kulkeutuminen muihin huoneisiin minimoituu. Alla kuva seinästä ennen maalausta.

Tasoituksen ja hionnan jälkeen maalasin seinät kahteen kertaan Luja-maalilla. Entistä väriä mukaillen vaaleanpunaiseksi sävytetty maali oli asiakkaalle mieluinen. Lisäksi Luja-maali on pesun ja kulutuksen kestävyyden kannalta tilaan erinomainen maali.

Asiakkaalle jäi enää uusien pyyhekoukkujen etsiminen ja paikoilleen kiinnittäminen. Seinät siistiytyivät huomattavasti.

Moottorikelkkaan ja mönkijään ehjät penkit

Hyvää uutta vuotta 2016 täältä Sisannan työpajalta!
Vuoden vaihteen kunniaksi uudistin vähän blogin ulkoasua. Mitäs tykkäät? Kommentoi rohkeasti!

Pakkanen alkaa jo paukkua ja luoda talven tuntua. Ihan vielä näillä korkeuksilla ei pääse vähäisen lumen takia hiihtämään. Lumisia talvipäiviä odotellessa minulla on ollut vähän talvisempaa tekemistä.

Mitä tehdä kun rakas retkeilyväline meinaa tuottaa märät housut ikävällä tavalla? Moottorikelkan penkistä on verhoilu ratkeillut pahemman kerran. Lumi pääsee verhoilun alle pehmusteisiin ja sulaa istujan alla. Siitä aiheutuu pehmusteiden kastuminen ja ne märät housut...

Eipä hätää. Hommattiinpa uutta tekonahkaa, sellaista pakkasen kestävää. Skidoo tekonahkassa pakkasen kesto on -40 asteeseen asti. 

Nips naps, vanhat verhoilut pois. Vanhoihin verhoiluihin merkkasin mm. ompelujärjestyksen. Mittausta, kaavoitusta ja uusien palojen leikkaus. Kalliista keinonahkasta kannattaa myös tehdä leikkaussuunnitelma, jotta hukkaa jää mahdollisimman vähän. Itse teen leikkaussuunnitelman aina kaikkiin kankaisiin. Ompelukoneeseen nahkaneula paikoilleen ja surauttamaan palapelistä päällinen.

Tukiompeleilla saa ryhdikkyyttä ja ne antavat myös viimeistellyn ulkonäön.

Myös mönkijän penkki oli karmeassa kunnossa. Sen verhoilusta ei ollut enää paljoakaan jäljellä. Märkien housujen takuu on taattu myös tässä kyydissä...

Samasta Skidoo keinonahkasta tuli mönkijänkin istuimeen uusi verhoilu. Nyt pysyy housutkin kuivana.

Eikun pärryyttämään! 

Tapetointia: Vähän vino viidakkomaja

Olin iloinen, kun kuulin että pääsen tapetoimaan tytölle huonetta, johon tulee viidakko-teema. Huoneesta tulisi kuin maja ja majan yhdeltä seinältä olisi näkymä viidakkoon. Ihanan persoonallista! Joko saa aloittaa?!

Tässä tapetoivassa yläkerran huoneessa oli yksi kokonainen seinä kalteva. Se oli myös tarkoitus tapetoida kuten muut suorat seinät. Lisähaastetta toi metallinen tukipalkki, joka oli myös tapetoitavalla alueella.

Pohjatyöt oli jo tehty, joten minun hommakseni jäi tapetointi. Se tarkoitti ihan ensimmäiseksi mittailua ja tapetointijärjestyksen suunnittelua.

 Tällaisessa kohteessa tapetointijärjestyksellä alkaa olla jo paljon merkitystä lopputuloksen kannalta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten sunnittelun jälkeen alkoi tapetointi.

Tietysti palkki sattui melkein keskelle tapettivuotaa. Leikkasin tapettiin ennakkoon kolon palkille ja millimetrin tarkkuudella sekin sujahti paikoilleen.

Tapetin puukuvio korostaa huoneen muotoja. Tapetointivirheet olisivat tässä huoneessa olleet huomattavissa. Mitan kanssa sai olla tarkkana erityisesti vinoissa nurkissa.

Viidakkomajan kruunasi näkymä viidakkoon, joka toteutettiin valokuvatapetilla. Tuollaista näkymää kelpaakin ihastella!

Vähän vino viidakkomaja oli asukkaalleen mieluinen. Enää listoja, kalusteita ja apinoita vaille valmis asuttavaksi!

Ootrausta oluella

Kurkistusta koristemaalauksen ihmeelliseen maailmaan. Siitä riittäisikin tarinaa vaikka kuinka. Tässä postauksessa on siis kyse perinteisestä koristemaalaustekniikasta, ei oluen nauttimisesta perinteiseen tyyliin.

Osallistuin kaksipäiväiselle kurssille Lastussa Lapinlahdella. Lähemmin tällä kurssilla oli tarkastelussa ootraus ja marmorointi tekniikkana ja toteutettuna. Kouluttajana meillä toimi restauroija Martti Eskelinen, joka on ollut mukana restauroimassa mm. Väärnin Pappilaa Lapinlahdella.

Ensin käytiin tietysti läpi hieman teoriatietoa ja kuvamateriaalia, josta saimme nähdä miten monia erilaisia tyylejä on sekä ootraukseen, että marmorointiin. Ootrausta, eli puun mukailua, on käytetty Suomessa jopa ihan talonpoikaisissa huonekaluissa koristeluna. Ootraamalla on myös yritetty saada kotimaisista puulajeista tehdyt huonekalut näyttämään enemmän kalliista jalopuusta tehdylle.

Teoriaosuuden jälkeen päästiinkin hommiin. Martti näytti meille ensin mallia, sekä esitteli samalla arsenaalin työvälineitä. Välineistöä löytyikin häivimestä ja pienistä pensseleistä lähtien erilaisiin lastoihin ja piiskaan. Me tietysti seurasimme tarkasti ja kyselimme miksi ja miten. Pienissä purkeissa oli olueen liotettuja väripigmenttejä, joilla itse ootraus suoritettiin. Olut olikin siis vain ja ainoastaan väripigmenttien sideaineeksi, ei muuhun käyttöön. Taisi tästä meidän Olvista olla parasta ennen -päiväyskin mennyt jo vuonna 2009...

Sitten saimmekin jo itse kokeilla. Oli se jännää puuhaa. Viivojen tärisyttämistä ja puun syykuvioiden matkimista. Aluksi ei oikein tainnut onnistuakaan. Martti jaksoi kuitenkin kannustaa ja neuvoa. Rupesihan se muutamien kokeilujen jälkeen jo vähän sitten sujumaankin. Pääsin ihan innostumaan näistä tekniikoista!



Tätä vielä täytyy harjoitella lisää, ihan kerrasta ei näin haastavia tekniikoita näppiinsä saa. Se on nimittäin juurikin siitä näppituntumasta saatava kiinni, aivan kuten muissakin käden taitojen eri alueissa.